Yksi Marinin hallituksen keskeisiä tavoitteita on työllisyysasteen nostaminen 75 prosenttiin. Työllisyysasteen nostamisen tarkoituksena on hyvinvointivaltion rahoituspohjan vahvistaminen ja se, että yhä useammalla olisi mahdollisuus elättää itsensä omalla työllään. Tämä edellyttää myös kunnollisia työehtoja, palkkausta ja työelämän laatua.
Hyvinvointivaltion rahoituspohjaa ei voida kestävästi vahvistaa sellaisella työllisyyspolitiikalla, jossa uusia työpaikkoja pyrittäisiin luomaan työehtoja, palkkausta ja sosiaaliturvaa heikentämällä. Sen sijaan tarvitsemme nyt panostuksia osaamistason nostamiseen, työhyvinvointiin ja työkykyyn.
Itsetarkoituksellinen ”kovien toimien” korostaminen on näyttänyt oudolta viimeistään sen jälkeen, kun epäoikeudenmukaisen aktiivimallin työllisyysvaikutuksista ei löytynyt näyttöä. Toimien ”kovuuden” sijasta on etsittävä vaikuttavuutta eli sitä, kuinka työpaikat ja ihmiset saadaan kohtaamaan ja kuinka työurat olisivat nykyistä pidempiä.
Yksi keskeinen hallituskauden aikana toteuttava hanke on työkykyohjelma, jonka toimenpiteitä valmistellaan parhaillaan yhteistyössä sosiaali- ja terveysministeriön, työ- ja elinkeinoministeriön sekä sidosryhmien kanssa.
Osatyökykyiset henkilöt tarvitsevat usein räätälöityjä ja monen eri toimijan tarjoamia palveluja työllistyäkseen. Jokaisen työikäisen työkyvystä on pidettävä huolta, olipa hän työssä tai työttömänä. Myös työterveyshuollon palvelujen ulkopuolella oleville sekä erityisesti heikossa työmarkkina-asemassa oleville on varmistettava pääsy työkykyä ylläpitäviin ja työkyvyn ongelmia ehkäiseviin sosiaali- ja terveyspalveluihin.
Työkyvyttömyyden ehkäisyyn – ja sitä kautta työllisyystavoitteen saavuttamiseen – voidaan vaikuttaa hyvällä johtamisella, johon kuuluvat työkykyjohtamisen lisäksi oikeudenmukainen ja yhdenvertainen työntekijöiden kohtelu. Työpaikoilla täytyy olla sijaa monimuotoisuudelle ja erilaisuudelle.
Työelämässä tarvitaan edelleen valmiutta asenteiden ja toimintatapojen muutoksiin. Ei voi olla niin, että työelämään kelpaavat vain täysin terveet ja täysipäiväiseen työaikaan pystyvät. Työpaikoilla on oltava valmiuksia muokata niin työtehtäviä, työympäristöä kuin työaikojakin, jotta työuria saadaan pidennettyä ja myös osatyökykyiset pystyvät osallistumaan työelämään.
Sen lisäksi, että osatyökykyisten henkilöiden pääsyä mukaan työelämään on helpotettava, on samaan aikaan huolehdittava siitä, että työkyvyttömyyseläkkeelle jäävien määrä kääntyy laskuun. Yleisimmäksi työkyvyttömyyseläkkeelle jäämisen syyksi ovat nousseet mielenterveyden ongelmat, mikä edellyttää mielenterveyspalveluiden saatavuuden parantamista ja ennaltaehkäisevää otetta. Tähän hallitusohjelmassa on vastattu mielenterveysstrategialla, jonka onnistunut toimeenpano on keskeistä myös työllisyysasteen kannalta.
Työkyvyn menettäminen on aina ensisijaisesti inhimillinen tragedia, mutta myös työllisyystavoitteen kannalta työkyky on keskeinen kysymys. Siksi työelämä on rakennettava uusiksi niin, että kenenkään ei tarvitse uupua, ongelmat tunnistetaan ajoissa ja niihin on tarjolla tukea. Yhdenkään ihmisen panosta ei ole varaa menettää.
Etelä-Suomen Sanomat helmikuu 2020