Osa koronakriisin keskellä työttömäksi tai lomautetuksi joutuneista on saanut huomata, että oikeutta ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan ei synny ilman työttömyyskassan jäsenyyttä. Niin työttömyyskassaan kuin oman alan ammattiliittoon liittyminen ovat työelämän tärkeitä perusasioita, joista etenkään valitettavan monet nuoret eivät ole tietoisia.
Keskustelu ansioturvan kattavuudesta on keskittynyt nyt kassajäsenyyden merkitykseen, joka on kuitenkin verrattain pieni tekijä, kun katsotaan kuinka suuri osa työttömistä on oikeutettu ansioturvaan. Ennen koronakriisiä vain 33 prosenttia työttömistä oli ansioturvan piirissä, kun vielä 1990-luvun alussa osuus oli yli 60 prosenttia työttömistä.
Ansioturvan kattavuuteen vaikuttaa erityisesti työssäoloehto, päivärahan enimmäiskesto ja pitkäaikaistyöttömyyden määrä. Pidän erikoisena sitä, että osa nyt ”ansiosidonnaista kaikille” ajavista tahoista on ollut systemaattisesti nakertamassa työttömyysturvaa mm. leikkaamalla sen kestoa ja koventamalla työssäoloehtoa eli vaatimusta siitä, kuinka monta viikkoa on pitänyt työskennellä päivärahan saamiseksi.
Koronakriisissä hallitus on onnistunut lisäämään ansioturvan kattavuutta erityisesti puolittamalla työssäoloehdon keston 26 viikosta 13 viikkoon. Myös työttömyyden alussa olevat omavastuupäivät on väliaikaisesti poistettu. Poikkeussäännöllä ansiosidonnaisen työttömyysturvan piiriin on saatu erityisesti pätkätyöläisiä, joilla työssäoloehto ei normaalisti olisi täyttynyt. Jatkossakin työssäoloehtoa olisi syytä kehittää vähemmän ulossulkevaksi.
Olen vastustanut ansiosidonnaisen työttömyysturvan kestoon tehtyjä leikkauksia, eikä kantani ole tästä muuttunut. Turvan riittävän keston lisäksi on tärkeää, että pystymme edistämään nopeampaa työllistymistä elvyttävällä talouspolitiikalla sekä tarjoamalla yksilöllisiin tarpeisiin perustuvaa tukea työnhakuun, osaamisen kehittämiseen ja työkyvyn ongelmiin.
Etenkin nuorten ja maahanmuuttajien tietoisuutta työelämän pelisäännöistä ja käytännöistä on pyrittävä lisäämään, mutta on myös tarpeen selvittää lainsäädännön muutostarpeita ansiosidonnaisen turvan laajentamiseen liittyen. Ohjelmassaan Marinin hallitus onkin sitoutunut tekemään jatkoselvityksen yleisestä ansioturvasta. Viime kaudella tehdyssä selvityksessä ratkaisuvaihtoehdoiksi tarjottiin mm. ansioturvan siirtämistä Kelalle tai työttömyyskassan jäsenyyden säätämistä pakolliseksi samalla tavalla kuin esimerkiksi yrittäjien pakollinen eläkevakuutus. Eri vaihtoehtojen vaikutuksia ja käytännön toteutukseen liittyviä haasteita on edelleen tarpeen selvittää.
Vastuuministerinä en halua asemoitua minkään yksittäisen mallin puolesta tai vastaan ennen selvityksen valmistumista. On kuitenkin syytä huomioida, että ammattiliittojen mahdollisuus tarjota jäsenilleen työttömyysturva oman kassan kautta on vaikuttanut myönteisellä tavalla työntekijöiden järjestäytymisasteeseen. Suomalaista hyvinvointivaltiota ja työelämän minimistandardeja ei nykymuodossaan olisi olemassa ilman työntekijöiden järjestäytymistä. Meillä on eri puolilta maailmaa myös varoittavia esimerkkejä siitä, kuinka yhteiskunnallinen eriarvoisuus pääsee kärjistymään kun järjestäytyminen heikkenee.
Monet yrittäjät, itsensätyöllistäjät ja freelancerit seuraavat keskustelua yleisestä ansioturvasta hämmentyneinä. Toistaiseksi tarjolla olevat ratkaisuehdotukset eivät juurikaan vastaa siihen ongelmaan, että sosiaaliturvajärjestelmämme rakentuu edelleen vahvasti palkkatyönormille. Pidän tärkeänä, että hallitus on voinut koronakriisissä väliaikaisesti helpottaa yrittäjien pääsyä työttömyysturvalle, mutta myös pysyvämpiä ratkaisuja tarvitaan. Hallituksen käynnistämän sosiaaliturvan kokonaisuudistuksen onnistumisen kannalta on keskeistä, että pystymme aidosti vastaamaan työn tekemisen tapojen moninaistumiseen.
Hämeen Sanomat 18.7.2020