Nyt vietetään Helsinki Pride -viikkoa. Viikko huipentuu kulkueeseen ja puistojuhlaan. Pride näkyy kaduilla ja yrityksetkin haluavat osallistua. Ennen kaikkea Pride on ihmisoikeustapahtuma. Yhdenvertaisuus ei ole valmis, ja kamppailua sen puolesta käydään ympäri vuoden.
”Milloin lopetatte ihmisten luokittelun, kiusaamisen ja tuomitsemisen” kysyi Esa Hyytinen, ”isoisä ja hetero”, joka kommentoi hienosti Pride-viikon ympärillä käytävää keskustelua Aamupostissa 27.6. Seuraavana päivänä kommenteissa kyseltiin ”milloinkohan tulee vastaavaa julkisuutta heteroille”, sekä todettiin että ”sukupuoli-identiteetin todella soisi olevan henkilökohtainen asia” ja että ”en marsseilla ja juhlilla julista omaa heterouttani”.
Heterot ja omaan sukupuoleensa syntyneet saavat marssia kaduilla vuoden jokaisena päivänä ilman pelkoa syrjinnästä seksuaalisen suuntautumisensa tai sukupuoli-identiteettinsä vuoksi. Tällainen vapaus ei ole itsestäänselvyys. Vuonna 2010 Pride-kulkuetta vastaan tehtiin kaasuisku. Uhreina oli myös lapsia, nuorin heistä alle 1-vuotias.
Homous poistettiin rikoslaista vasta vuonna 1971. Tautiluokituksesta se poistui vasta kymmenen vuotta myöhemmin. Vielä 1999 asti rikoslaissa oli niin sanottu kehotuskielto: ”julkinen kehottaminen samansukupuolisten väliseen haureuteen” oli rangaistuksen uhalla kielletty. Nyt tällainen lainsäädäntö kuulostaa meistä yhtä järjettömältä kuin ihmisoikeuksia polkevan naapurimaamme ”homopropagandalait”.
Transsukupuolisuus poistettiin WHO:n tautiluokituksessa mielenterveyshäiriöistä vasta viime viikolla. Miten sukupuoli voisi olla sairaus? Sukupuoli ei vaadi hoitoa, mutta sukupuoliristiriidan kokemuksesta ja ympäröivän yhteiskunnan kohtelusta kumpuava ahdistus tuottavat kärsimystä lapsille, nuorille ja aikuisille, jotka ovat sattuneet syntymään kehoon, joka ei vastaa sitä, keitä he sisimmässään ovat. Suomalaisista transnuorista puolet on ajatellut itsemurhaa ja merkittävä osa on vahingoittanut itseään. Psyykkistä väkivaltaa ovat kokeneet lähes kaikki ja fyysistä väkivaltaa puolet. Tuskaa tuottavat ahdasmieliset asenteet ja laki. Yhä edelleen lainsäädäntömme häpeäpilkku, epäinhimillinen translaki, pakottaa juridista sukupuoltaan oikeaksi korjaavan ihmisen steriloitavaksi ja raskaaseen diagnosointijaksoon.
Pridea toitotetaan, jotta yhdenkään nuoren ei enää tarvitsisi joutua kiusatuksi, syrjityksi tai pahoinpidellyksi sen takia, kuka hän on. Jotta kenenkään ei tarvitsisi hävetä omaa itseään tai sitä, ketä rakastaa. Jos jotakuta jostain käsittämättömästä syystä häiritsee se, kuka sinä olet, se ei ole vähäisimmässäkään määrin sinun ongelmasi.
Moni ahdasmielisyyttään, vihaansa tai tietämättömyyttään poliittisen korrektiuden asuun pukeva kommentoija tuntuu ajattelevan: ”minun puolestani saat olla se kuka olet, kunhan et näytä etkä kerro sitä kenellekään”.
Sanon tämän isoon ääneen: Sinä olet hyvä juuri sellaisena kuin olet. Ihanaa Pride-viikkoa!
Aino-Kaisa Pekonen
Eduskunnan HLBTI-verkoston varapuheenjohtaja
Kirjoitus on julkaistu alun perin Aamupostissa