Koronavirusepidemia on aiheuttanut maailmanlaajuisen terveydellisen ja yhteiskunnallisen kriisin. Epidemia ja sen seuraukset ovat aiheuttaneet ja tulevat aiheuttamaan myös kasvavia taloudellisia ja sosiaalisia ongelmia, jotka koskettavat monia väestöryhmiä.
Suomi on siirtymässä koronaepidemian torjunnassa vaiheeseen, jossa laajamittaisista rajoitustoimista siirrytään hallitusti aiempaa kohdennetumpiin toimenpiteisiin. Rajoitustoimien asteittaisen purkamisen ohella testaa, jäljitä, eristä ja hoida -periaatetta toteutetaan laajasti.
Sen lisäksi, että viruksen leviämistä yhteiskunnassa estetään, on yhteiskunnan jaloillaan pitämiseksi kriisin sosiaalisia ja taloudellisia seurauksia hallittava määrätietoisesti. Poikkeustilanne on asettanut suomalaisen hyvinvointivaltion ja sosiaaliturvajärjestelmän kovaan testiin ja tarvittavia muutoksia on viety nopealla aikataululla läpi.
Hallitus on väliaikaisesti mahdollistanut nopeammat lomautukset, jotta irtisanomiset kyettäisiin minimoimaan ja mahdollisimman moni pääsisi palaamaan normaaliin arkeen, kun epidemia on taltutettu. Lomautus on kova isku etenkin pienituloisille ja siksi on tärkeää, että samalla työttömien ja lomautettujen toimeentuloa on pystytty vahvistamalla mm. poistamalla viisi korvauksetonta päivää työttömyys- tai lomautusjakson alusta ja lyhentämällä työssäoloehtoa.
Oikeus työttömyysturvaan on laajennettu koskemaan myös yrittäjiä ilman, että yritystoimintaa tarvitsee keskeyttää. Uudella väliaikaisella epidemiatuella on pyritty turvaamaan niiden perheiden toimeentuloa, joissa vanhempi jäi palkattomalle vapaalle hoitamaan lapsiaan rajoittamistoimien vuoksi.
Koska meillä on kriisin oloissakin aloja, joille tarvitaan kipeästi työvoimaa ja mm. kausityöntekijöitä, valmistelemme parhaillaan esitystä liikkuvuusavustuksen uudistamiseksi ja työttömyysturvan suojaosan korottamiseksi 300 eurosta 500 euroon. Tällaisia positiivisia työllisyyttä tukevia toimia, joilla kepittämisen sijasta kannustetaan, tullaan kriisin jälkeenkin tarvitsemaan.
Sosiaali- ja terveysministeriö on ohjeistanut kuntia käyttämään täydentävää ja ehkäisevää toimeentulotukea silloin, kun rajoittamistoimet tai esimerkiksi ravinnon hankkimisen lisäkustannukset aiheuttavat lisämenoja pienituloisille henkilöille ja perheille. Järjestöjen edellytyksiä auttaa kaikkein vaikeimmassa asemassa olevia kansalaisia vahvistetaan erillisellä rahoitushaulla.
Yksi käsillä oleva haaste on työttömyyskassojen ja Kelan hakemusmäärien nopea kasvu, johon on vastattu kymmenien miljoonien eurojen resurssilisäyksellä sekä maksatusta nopeuttavalla lakipaketilla. Poikkeusoloissa hyvinvointivaltion on osoitettava ketteryytensä ja kyettävä nopeisiin ja luoviin ratkaisuihin rajoittamistoimien sosiaalisten haittojen minimoimiseksi.
Akuuttien toimien lisäksi on olennaista estää sosiaalisten ongelmien pitkittyminen, syrjäytyminen ja eriarvoisuuden lisääntyminen koronaepidemian rajoitusten irtaantumis- ja jälleenrakentamisvaiheessa. Tämä edellyttää kriisin kielteisten hyvinvointivaikutusten tarkkaa tunnistamista ja oikeiden keinojen löytämistä ongelmien ratkaisuun.
Tätä tarkoitusta varten on asetettu korkean profiilin ryhmä tuottamaan esityksiä hyvinvoinnin ja tasa-arvon vahvistamiseksi koronaepidemian vuoksi asetettujen rajoitusten poistamisen sekä yhteiskunnan jälleenrakennuksen valmisteluun. Työssä etsitään keinoja torjua esimerkiksi vastavalmistuneiden vaaraa syrjäytyä työmarkkinoilta heikossa talous- ja työmarkkinatilanteessa, vähentää pitkittyvän työttömyyden aiheuttamaa työkyvyn ja työmarkkina-aseman heikkenemistä sekä torjua köyhyyden syvenemistä ja pitkittymistä.
Tavoitteena on vastata kysymykseen, minkälaisilla hyvinvointitaloudellisilla elvytysinvestoinneilla säästetään yhteiskunnan varoja pitkällä aikajänteellä. Tiedämme 90-luvun laman kokemuksista, että väärästä paikasta säästäminen voi kostautua niin inhimillisesti kuin taloudellisesti. Näiden virheiden välttäminen kriisin jälkihoidossa on ensiarvoisen tärkeää.
Hämeen Sanomat 16.5.2020