16.5.2022

Kaikista tärkeintä on rauha

Arvoisa puhemies,

Mitä toivot kaikista eniten? Näin nuoruuden ystäväkirjoissa aina kysyttiin. Vastasin tuolloin kysymykseen: maailmanrauhaa.

Se lienee edelleen useimpien meistä toive yhä tänäkin päivänä.

 

Arvoisa puhemies,

Olen suhtautunut Nato-jäsenyyteen aina kriittisesti ja pitänyt liittoutumattomuuden linjaa Suomen turvallisuutta ja vakautta parhaiten palvelevana ratkaisuna. Samalla olen korostanut hyviä ja tiiviitä kahdenvälisiä suhteita naapurimme kanssa.

Helmikuussa Venäjän hyökättyä Ukrainaan, Suomen ja koko Euroopan turvallisuustilanne muuttui peruuttamattomasti yhdessä hetkessä. Kylmän sodan jälkeinen vakauden ja optimismin aika on ohi. Olemme jokainen tahoillamme joutuneet pysähtymään tämän vakavan ja epävarman tilanteen äärellä arvioimaan Suomen kokonaisturvallisuutta.

Maailmaa, jossa me kaikki olemme aiemmin muodostaneet oman kantamme, ei ole enää olemassa.

 

Olen joutunut pohtimaan:

Onko naapurimme luotettava?

Onko meillä hyvät kahden väliset suhteet?

Onko liittoutumattomuus edelleen paras ratkaisu, ja mitä muita vaihtoehtoja meillä on olemassa rauhan takaamiseksi Suomessa?

Kaikista tärkeintä on rauha. Sitähän me kaikki täällä toivomme.

 

Arvoisa puhemies,

Suhtaudun eduskunnassa käytävään prosessiin erittäin vakavasti. Olen osallistunut viime viikkoina lukuisiin ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa käsitteleviin tilaisuuksiin. Olen halunnut kuulla erilaisia asiantuntijanäkemyksiä Nato-jäsenyydestä, hyödyt ja riskit tunnistaen.

Kysymys ei ole yksinkertainen, sillä teemme nyt päätöksiä, jonka vaikutukset kantavat vuosikymmenten päähän. Teemme päätöksiä paitsi koko suomalaisen yhteiskunnan ja itsemme kannalta, niin ennen kaikkea lastemme ja lastenlastemme puolesta. Kannamme siksi valtavaa vastuuta. Mitä tulevaisuus tuo tullessaan – sitä emme voi aidosti tietää.

Lopulta kaiken sen tiedon valossa, jota olen viime viikkoina saanut, olen päättänyt osaltani hyväksyä Suomen hakemisen Naton jäseneksi.

Tässä tilanteessa en näe mitään muuta tarjolla olevaa vaihtoehtoa Suomen ja suomalaisten turvallisuuden varmistamiseksi.

Samaan hengenvetoon haluan korostaa, että on tärkeää tulevaisuudessakin olla samalla puolella Nato-rajaa Ruotsin kanssa.

On tehtävä se, mikä on olemassa olevien vaihtoehtojen puitteissa parasta. Liittoutumattomana maana Suomi tuskin säilyisi ulkopuolisena mahdollisessa Naton ja Venäjän välisessä konfliktissa. Ehkä sittenkin on meille parempi kuulua Naton sisärinkiin, kuin jäädä kahden tulen väliin.

Venäjän raakalaismainen hyökkäyssota Ukrainaan on pudottanut pohjan luottamuksellisilta kahdenvälisiltä suhteilta sekä solmituilta sopimuksilta. Venäjä on viimeisinä kuukausina osoittanut, ettei se kunnioita mitään kansainvälisen yhteisön linjoja – ei ihmisoikeuksia eikä liioin niin sanottuja sodan pelisääntöjä.

Keskustelu Nato-jäsenyydestä on ollut mielestäni hieman yksipuolista. Syvällistä, avointa ja monipuolista keskustelua peränneet ovat saaneet vastaansa leimakirveen. Kriittisiä näkökulmia ei ole ollut toivottua esittää, ja kyseenalaistaminen on herkästi tulkittu vaikeuttamiseksi tai hidastamiseksi.

Kritiikitön tämä päätös ei ole – se tulisi kaikkien meidän tunnistaa.

Kun Suomi osoittaa halukkuutensa pyrkiä Naton jäsenmaaksi, on odotettavissa, että Venäjä kohdistaa meihin vastatoimia. Hakuprosessi ei ole ohi kahdessa päivässä, vaan aikaa voi kulua useampi kuukausi. Emme tiedä mitä kaikkea meihin kohdistuu tänä aikana. Voimme joutua esimerkiksi kyberhyökkäysten ja informaatiovaikuttamisen kohteeksi eikä sotilaallisia konfliktejakaan voida täysin poissulkea. Meidän on varauduttava huolella kaikenlaisiin skenaarioihin.

Nato on sotilasliitto, jonka yhtenä päämääränä on ennaltaehkäistä aseellisia konflikteja. Ennaltaehkäisy perustuu uskottavan pelotteen ylläpitämiseen. Tämä pelote viittaa tietenkin ydinaseisiin.

Pidän tärkeänä, että Suomi jatkaa näkyvää työtä rauhan ja ihmisoikeuksien puolesta. Myös vahva vaikuttaminen ydinaseriisunnan edistämiseksi on keskeistä.

Lisäksi Suomen tulee korostaa, että jäsenyytemme Natossa on nimenomaan puolustuksellinen, eikä tänne suostuta ottamaan ydinaseita, pysyviä sotilastukikohtia tai pysyviä Naton joukkoja.

 

Vielä lopuksi, arvoisa puhemies,

Vaikka Suomi onkin lähentynyt Naton kanssa jo vuosien ajan, on silti varsinainen jäsenyyden hakeminen ensimmäinen askel kynnyksen yli.  Asia on käsitelty eduskunnassa varsin kiireisellä aikataululla.

Näin historiallisessa päätöksenteossa olisin toivonut enemmän aikaa ja malttia. Toisaalta tilanne on monella tapaa täysin poikkeuksellinen. Lopulta kannamme kuitenkin päätöksestämme vastuun – en toivo, että kukaan meistä joutuu vuosien tai vuosikymmenten päästä vetoamaan kiireeseen tämän päätöksen taustana.

 

Kiitos.

 

Puhe eduskunnan täysistunnossa Nato-selonteon lähetekeskustelussa 16. toukokuuta 2022.

%d bloggaajaa tykkää tästä: