24.1.2023

Työ löytää tekijänsä parhaiten, kun pidämme kaikki mukana

Työllisyysaste on tällä hallituskaudella melko tasaisesti jatkanut kasvuaan nykyisiin ennätyslukemiin. Tämä on aivan upea saavutus, varsinkin kun otamme huomioon kaikki viimeisten vuosien vaikeudet. Olen kuitenkin erityisen huolissani siitä, että yli kaksi vuotta työttömänä olleiden määrä on kasvanut pitkällä aikavälillä. Kyseessä on keskeisestä ongelmasta, sillä tiedämme, että mitä pidempään työttömyys kestää, niin sitä vaikeampaa uudelleentyöllistyminen on. Mistä siis löytäisimme ratkaisut?

 

Monet tarjoavat mielellään vain kovia keinoja työttömien patistamiseksi töihin. On kuitenkin niin, että mikään määrä keppiä ja kurjistamista ei auta, jos työttömyyden juuret ulottuvat riittävän syvälle. Sopivia työpaikkoja ei välttämättä yksinkertaisesti ole, ja työllistymisen esteet voivat liittyä esimerkiksi koulutukseen tai asuinpaikkaan. Silloin on syytä etsiä muita, kunkin henkilökohtaisen tilanteen huomioivia pehmeämpiä keinoja sekä muutenkin katsoa laajasti, miten voimme tukea ihmisten mahdollisuuksia olla mukana yhteiskunnassamme.

 

Työllisyys on kiinteässä yhteydessä muuhun yhteiskunnalliseen osallisuuteen ja elämässä oleviin mahdollisuuksiin. Koska työttömyys on periytyvää ja monet sen taustatekijät ulottuvat lapsuuteen asti, valetaan työllisyyttä jo panostamalla perhepolitiikkaan, kasvatukseen ja koulutukseen. Tällä hallituskaudella toteutettu oppivelvollisuuden pidentäminen toiselle asteelle onkin erinomainen uudistus. Jokainen ymmärtää, että peruskoulupohjalta on erittäin vaikeaa työllistyä nyky-yhteiskunnassa. Koulutustason nostolla voimme parantaa erityisesti miesten työmarkkina-asemaa.

 

Koulutustason noston lisäksi on tärkeää tarjota räätälöityjä palveluita erilaisille työttömille ja kohdata heidät työllisyyspalveluissa yksilöinä. Pitkäaikaistyöttömän ja vastavalmistuneen korkeakoulutetun työllistymistä ei edistetä samoilla keinoilla, se on selvää. Myös työelämään valmistavilla laadukkailla kotoutumispalveluilla sekä osatyökykyisten paremmalla huomioinnilla pystymme laajentamaan työllistymisen mahdollisuuksia yhä suurempaan joukkoon ihmisiä.

 

Osaamisen ja yksilöllisyyden huomioimisen lisäksi myös työttömyysturvan joustoilla voidaan edistää työllisyyttä. Nykyajan työelämä on monille sirpaleinen, jossa työllisyyden ja työttömyyden välinen viiva on veteen piirretty. Erityisesti lyhyissä pätkissä, osa-aikaisesti tai itsensä työllistäen työskentelevät ihmiset ovat usein väliinputoajia työttömyysturvan näkökulmasta. Erilaisten etuuksien onkin kannustettava työntekoon, siitä voimme kaikki olla yhtä mieltä. Meidän tulee purkaa kannustinloukkuja, jotka pahimmillaan jopa estävät työn vastaanottamisen. Tarvitsemme lisäksi reilun mallin, joka mahdollistaa työssäoloehdon kartuttamisen erilaisista työskentelymuodoista.

 

Viimeisenä, mutta jopa tärkeimpänä asiana, haluan nostaa esiin kansalaisten hyvinvoinnista huolehtimisen merkityksen työllisyydelle. Emme voi tuijottaa kapeasti vain suoraan työllisyyspoliittisia työkaluja, vaan laajentaa näkökulmaa ihmisten hyvinvoinnin ja elämässä olevien mahdollisuuksien tukemiseen. Sosiaali- ja terveyspalveluiden turvaaminen on tässä keskeistä, sillä ihmisen työkyky on monesta tekijästä koostuva kokonaisuus. Myöskään työnantajien roolia työhyvinvoinnin tukemisessa ei pidä vähätellä: kun työntekijöiden työkuormasta sekä henkisestä ja fyysisestä hyvinvoinnista pidetään huolta, parannetaan samalla työn veto- ja pitovoimaa ja työssä jaksamista.

 

Uskonkin vahvasti, että työ ja tekijä löytävät toisensa parhaiten hyvinvoivassa yhteiskunnassa, jossa kaikista pidetään huolta.

 

Aino-Kaisa Pekonen

Kansanedustaja, Riihimäki

 

Kirjoitus on julkaistu alunperin Hämeen Sanomissa 21. tammikuuta 2023.

 

%d bloggaajaa tykkää tästä: